Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Melkein mestareita

Takkiin tuli että heilahti. Mutta loppujen lopuksi - haittaakse?


SM-lopputurnauksesta ei tullut Poikaa kotiin,
tässä piirinmestaruuspytty ihailtavaksi :)

Futsal-kausi on nyt paketissa. Kauden päättävään SM-lopputurnaukseen lähdettiin ellei nyt suurin odotuksin niin toivein ainakin. Kai me nyt sentään lohkovaiheesta päästään jatkoon.

Vaan eipä päästykään. Ensimmäisen ottelun alussa peli oli täysin sekaisin, jännityksestä vai mistä lie johtuen, ja vastustaja pääsi useamman maalin johto-asemaan. Pojat saivat kuitenkin pakkansa kasattua ja tsempattua pelin tasoihin, 5-5 lukemiin. Hetken peli kulki mallikkaasti, mutta sitten - repsahdus. Ja kun kaksi-kymmentä tehokasta peliminuuttia oli käytetty, lukemat olivat vastustajan hyväksi 8-5. 

Nyt oltiin pakkovoiton edessä, sillä vain lohkon kaksi parasta jatkaisivat puolivälieriin - kolmanneksi jääneen pelit jäisivät näihin kahteen. Ihmeitä voi toivoa, mutta harvemmin niitä tapahtuu. Eikä tapahtunut nytkään. Peli oli alusta asti vastustajan hallussa - pojat olivat jo kentälle mennessään liikkeellä sillä asenteella, ettei noita "majuja" (maajoukkuepelaajia) voi voittaa. Ja kun maalieroa oli about 10-0, meni homma pelleilyksi ja maalitilin sijaan alkoi karttua virhetili. Epäurheilijamainen käytös valtasi alaa, mutta ihailtavasti osa pelaajista jaksoi tsempata toisiaan loppuun saakka sen sijaan, että keskittyisi vahingoittamaan vastustajaa tai soittamaan suutaan tuomarille. 

Neljä-viisitoistavuotias teinipoika ei ole aina helppo hallittava - ei vanhemmille, ei jojolle eikä edes rakastetulle valmentajalle. Joskus vaan käämit palaa tai fiilikset menee ja silloin saapuu se kuuluisa Jouko paikalle tiivistämään tyhmyyden. Vaikka oliskin kiva voittaa aina ja joka kerta, on nää tappion katkerat kalkitkin tosi tärkeitä itse kunkin henkiselle kehitykselle, meidän vanhempienkin. Ja on mahtavaa, että nuorukaiset voivat koetella rajojaan ja rypeä adrenaliinimyrskyissään jalis- tai futsal-kentän suojaavissa rajoissa eikä esim. nakkikioskilla tai kävelykadulla lauantai-illan huumassa.

Nyt on siis SM-taso testattu ja vaativaksi todettu - hieno saavutus joka tapauksessa haastajaseuralta olla mukana näin kovassa seurassa. Kukapa olisi uskonut, että joku päivä vielä ollaan tässä, osa porukasta nyt jo kolminkertaisina piirinmestareina? Oli aika, jolloin ei ollut valmentajaa, ei oikein pelaajiakaan, ja kuukausimaksua maksettiin siitä, että joku vanhemmista kävi heittämässä pallon pojille potkittavaksi. Kuulemma. Meidän perhe on saanut nauttia Yari Jahadin innostavasta ja kannustavasta valmennuksesta niin kauan kuin mukana on oltu. Nyt joukkue on vahvempi ja varmasti myös parempi kuin koskaan ja tulijoita olisi enemmän kuin voidaan vastaanottaa. Ei oo näin hyvin asiat monessakaan junnujoukkueessa. Jokainen pelaaja on joukkueelle tärkeä, jokaisesta ollaan ylpeitä. Muista joukkueista on tunkua poispäin, vaan ei meiltä. Kädet ristiin ja Luojalle kiitos, tästäkin. 

K i i t o s Yari, k i i t o s Ari, k i i t o s jokainen mukana oleva vanhempi. Kiitos Teemu tämänpäiväisestä ja monesta aikaisemmasta kerrasta. Kiitos uudet sponsorit Jyväskylän LasihuoltoDeleteArkkitehtuuritoimisto Martti Vähäniitty Oy ja Jyväskylän Kopioteam sekä tietysti kaikki aikaisemmatkin.Yhdessä me ollaan melkein mestareita!