Gadgetissa oli virhe

perjantai 27. syyskuuta 2013

Piirinmestarin äiti :)

On näköjään kuukausi taas vierähtänyt siitä kun viimeksi bloggasin. Mihin se aika oikein menee?

Samaa ihmettelin ääneen viime viikonloppuna, kun totesin etten ollut puolukkaankaan vielä ehtinyt, ja mustikassakin taisin käydä tänä kesänä tasan yhden kerran, kun porukassa lähdettiin. Tyttärelläni oli kyllä tuossa tilanteessa tapansa mukaan vastaus valmiina: "No säähän oot ollu koko ajan sitä Juusoo kuskaamassa"... En kai nyt sentään ihan koko ajan, yritin puolustella teinille, joka oli kaiketi kokenut jääneensä lapsipuolen asemaan. Mutta myönnettävähän se oli, aika monta iltaa - ja kesällä väliin päivääkin - oli kulunut treenireissujen merkeissä. Kaupassa käyden, lenkkeillen, ristikoita ja piilosanoja ratkoen, väliin autossa nukkuenkin, kun oikein väsytti - ja pelien aikana kentän laidalla auringossa paahtuen tai sateessa värjötellen, säällä kuin säällä.

Korkea aika oli siis saada jo sarjakausi päätökseen, kun lämpimät syyssäät loppuivat tällä viikolla kuin seinään - viime aikoina on saatu niin vettä, räntää kuin rakeitakin. Onneksi keli pysyi kuitenkin poutaisena kauden viimeisessä, ratkaisevassa pelissä keskiviikkona, vaikka pitkiä kalsareita ja hanskoja jo tarvittiinkin. Hanskoista puheen ollen, minä epäilevä tuomas olin valmis lyömään ne tiskiin jo viime viikolla, niin yli-voimaiselta Äänekosken Huima oli vaikuttanut loppusarjan aikana, voittanut "meidätkin" eli JJK -99 Bluen. Ihmeitä kuitenkin näemmä tapahtuu: viime viikon perjantaina Huima yllättäen hävisikin Jämsänkosken Ilvekselle, niukasti mutta kuitenkin, ja Ilves siirtyi sarjajohtoon yhdellätoista pisteellä. Koska Huima oli tässä vaiheessa kaikki pelinsä pelannut ja koossa oli yhdeksän pistettä, ei se enää taistellut sarjan voitosta. Viimeisessä pelissä vastakkain asettuisivat meidän Blue ja Ilves panoksenaan piirinmestaruus. 

Ennen viimeistä peliä Bluella oli plakkarissa yhdeksän pistettä kuten Huimallakin, mutta koska maaliero oli Huiman hyväksi, Blue oli sarjassa kolmantena. Tasurilla noustaisiin piirisarjan kakkosiksi, ja voitto nostaisi joukkueen ykköseksi sarjassa yhden pisteen turvin. Paljon oli siis pelissä, ja kyllä jännitti, varmaan vanhempia ja valmentajia vielä enemmän kuin poikia. Ilves on fyysinen joukkue ja pelaa "kovaa peliä", mutta maalitonta tasatahtia edettiin ottelussa pitkään. Kun Blue vihdoin onnistui maalinteossa, vanhempien fanikatsomo tietysti repesi riemuun. Ja kun Ilves tasoitti, ilo oli jämsänkoskelaisvanhemmilla ylimmillään. Taistelu kuitenkin jatkui, ja kun Blue teki toisen maalinsa, alkoi jo elää toivo mestaruudesta. Jaksakaa vielä, loppuun asti! Nyt ei takaiskuja - voitto on niin lähellä! Kannustus oli mahtavaa, ja viimeiset minuutit tuntuivat ikuisuudelta.

Ja sitten se tapahtui: pilli soi ottelun päättymisen merkiksi tilanteessa 2-1 Bluen hyväksi. Alkoi hillitön huutomyrsky, vajaa parikymmentä teinipoikaa hyppi tasajalkaa ringissä kädet toistensa olkapäillä, paidat lensivät innokkaimmilta pois päältä. Joukkue valmentajineen tuli kumartamaan kiitokseksi vanhemmille kuin teatterissa ikään, päävalmentaja huikkasi: Tästä ei tulisi mitään ilman teitä. Ja sitten alkoi juhlinta suuren maailman tyyliin: salamavalojen välkkeessä ja alkoholittoman kuohuviinin suihkutessa hoilattiin: We are the champions...

Kohta alkaa sitten futsalkausi, ja vielä yksi turnauskin on edessä ennen sitä.Tänään jätetään kuitenkin harkat väliin, koska piirinmestarimme on myös ysiluokkalainen, jonka täytyy leipoa huomisille Rutalahden markkinoille myytävää, keräävät näes rahaa luokkaretkeen. Arpajaisvoittoja onkin jo haalittu kassikaupalla pitkin viikkoa - myös harkkojen yhteydessä, eli kiitos paljon K-Supermarket Länsiväylä!

Teinien muotifraasia käyttäen: En tahtois leijua, mut oon muuten piirinmestarin äiti :)