Gadgetissa oli virhe

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Lähialuematkailua

Matkailu tunnetusti avartaa. Jalkapallo on junnutasollakin siis varsin avartavaa...

Elokuun sateiden myötä jotkin Jyväskylän luonnonnurmikentistä ovat menneet niin huonoon kuntoon, ettei junnuja ole päästetty sinne ollenkaan pelaamaan useaan viikkoon. On siis pitänyt etsiä vaihtoehtoisia kenttiä hieman kauempaa. Samalla on tullut harrastettua lähialuematkailua: ihasteltua "Päijänteen Tahitin" kauniita järvi-maisemia ja Alvar Aallon suunnittelemaa kuulua kunnantaloa Säynätsalossa ja perus-kouluksi vasta remontoitua entistä emäntäkoulua Mankolassa. Shoppailu kuuluu tietenkin myös olennaisena osana matkailuun, ja välillä on kiva pyöriä muuallakin kuin tutun S-marketin käytävillä. Isossa kauppakeskuksessa saattaa maalaistytöltä hyvinkin vierähtää tovi jos toinenkin, etenkin jos on ihan pantu asialle vaikkapa printterin usb-kaapelia ostamaan: kun ei niitä erilaisia kaapeleita olekaan se yksi tai kaksi vaan kakskytäviisi, niin mikä niistä nyt olikaan se oikea muistilapun mukainen "tyyppi A tyyppiin B uros-uros -piuha"?!?!

Aina ei shoppailukaan käy kalliiksi, ja joskus virkistävä matkailuelämys löytyy lähempää kuin luuletkaan. Niin kuin viime sunnuntaina, kun pojan aamupäiväharkkojen aikana - ihan vakikentällä Vehkalammella olivat - lähdimme tyttären kanssa jaloittelemaan ja päädyimme Sepänaukiolle keskelle varsin kansainvälistä markkinatunnelmaa. Suihkulähteen reunalla oli kiva nautiskella pullakahvit ja pillimehut upeassa auringonpaisteessa, ja mukaan tarttui monenlaista kivaa pikkurahalla - seinävalaisin neljällä eurolla, kengät kahdella, samoin t-paita kaupanpäällismedaljonkeineen... Ja mikä parasta, hinnoista sai ja pitikin tinkiä :)

Luku sinänsä ovatkin sitten moninaiset kirjastovierailut milloin missäkin kaupungin-osassa - ja ne ovat ihan ilmaisia (okei, ilmaista lounasta ei ole olemassakaan - verovaroistahan nekin maksetaan...) Tämän touhun aloitin jo aikanaan, kun perheessämme vielä harrastettiin karatea ja Kuokkalan Graniitilta oli sopiva kävelymatka pienkirjastolle. Sittemmin on tullut tutustuttua kymmenkuntaan Jyväskylän kaupunginkirjaston toimipisteistä; kesäisin askel suuntaa usein Vehkalta Kortepohjan lähikirjastolle ja talvisin Killeriltä Kypärämäen pienkirjastolle. Asiointi on helppoa, kun sama kirjastokortti käy niin oman kunnan kuin yhdeksän muunkin kunnan, mukaan lukien Jyväskylän, kirjastoissa. Lainatut kirjat voi palauttaa mihin tahansa ko. kunnan kirjaston toimipisteistä, joten huoletta on voinut lainailla vaikka Keltinmäestä tai Säykistä ja palautella siellä missä nyt harkat seuraavan kerran ovat sattuneet olemaankaan. Tiettyä kirjaa tai lehteä on voinut jo etukäteen etsiä verkkokirjastosta ja suunnata sitten sinne, mistä se haun mukaan löytyy hyllystä. Kirjastobongailuun tulee kuitenkin nyt tauko, kun kaikki Aalto-kirjastot ovat lähes koko syyskuun ajan suljettuina tämän ja pohjoisen Keski-Suomen Kepri-kirjastoverkon yhdistyessä ja Laukaan ja Hankasalmen liittyessä mukaan. Täytynee varautua vieroitusoireisiin hamstraamalla jälkikasvulle riittävästi luettavaa ennen sulkuaikaa...  

Ja kun kentät ovat nyt Jyväskylässä kortilla, Red/Blue -porukka suuntaa ensi sunnuntaina treenaamaan Petäjäveden tekonurmelle. Sivistäisinköhän tällöin itseäni piipahtamalla Unescon maailmanperintökohteessa, Petäjäveden vanhassa puukirkossa - se kun sijaitsee kävelyetäisyydellä kentän laidalta :)

maanantai 19. elokuuta 2013

Odottavan aika on pitkä

Viikko vielä, ja sitten ovat kaikki taloudelliset siteeni entiseen firmaani takana-päin. Toivottavasti.

Kun vajaa vuosi sitten luovuin yrittäjyydestä, jäin silti roikkumaan löysään hirteen, jossa osittain roikun vieläkin. Yrityksen perustamisaikoihin lainasin firmalle rahaa kahden vuoden maksuajalla - tietenkin kuvittelin olevani mukana yrityksessä vielä parin vuoden päästä. Lisäksi olin edelleen takaamassa yhtiön matkatoimistovakuutta sekä nimelläni että rahatalletuksella. Jäi halju ja epävarma olo - mitä jos firman asiat eivät suju hyvin enkä saakaan koskaan omiani takaisin?

Kun kesäkuussa sain ensin yhden ja sitten toisen huomautuskirjeen Finnveralta siitä, ettei ko. yritys ole maksanut viimeisintä takausprovisiolaskuaan - Finnvera oli taannut puolet asetetusta vakuudesta -, alkoi todella kylmätä, etenkin kun kirjeen saatuani yrityksen toimitusjohtajalle lähettämääni sähköpostiin ja kehotukseen hoitaa provisio-lasku hetimiten ei tullut minkäänlaista vastausta. Oli juhannus vähällä mennä pilalle, kun jälkimmäinen karhukirjeistä saapui keskikesän juhlan aatonaattona... Ihan pakko oli soittaa Finnveraan ja tiedustella laskun tilanteesta, josko huomautus olisi ollut jo aiheeton ja lasku maksettu - takaajana minulla oli oikeus tähän tietoon. Ja huh, lasku oli hoidettu ensimmäisen karhun jälkeen, mutta karhu ehtinyt jo lähteä reissuun. Myös tj reagoi tällä kertaa nopeasti ja ilmoitti maksun viivästyneen, koska se oli kiertänyt kauan perheen entisen Jyväskylän-osoitteen kautta uuteen pääkaupunkiseudun osoitteeseen. Oli miten oli, isosta summasta ei ollut kysymys, mutta periaatteellisella ja tunnetasolla episodi oli omiaan lisäämään epäluottamustani yrityksen maksukykyyn ja -haluun.

Heinäkuussa tapahtui kuitenkin iloinen yllätys, kun Nordeasta otettiin yhteyttä ja ilmoitettiin, että antamani vakuustalletus on kuitattavissa pois. Mitä ihmettä, ovatko yhtiön nykyiset omistajat vihdoinkin valmiita vapauttamaan minut takausvastuusta ja asettamaan omia rahojaan minun varojeni tilalleni? Ei, siitä ei kuitenkaan ollut kysymys - yhtiö oli päättänyt luopua valmismatkojen hinnan perimisestä ennen matkaa ja täten vapautettu Kuluttajaviraston vakuudesta. Niin tai näin, oli helpotus saada talletus omaan vapaaseen käyttöönsä. Yksi kivi vähemmän repussa :)

Nyt sitten enää jännitän, saanko maksusuorituksen ja milloin saan, kun antamani laina erääntyy maksettavaksi tämän viikon lopussa. Laskun olen kyllä lähettänyt hyvissä ajoin ja sähköpostitse, eli postia ei voi nyt syyttää mikäli maksu viivästyy... Joskus odottavan aika tuntuu tooosi pitkältä!

torstai 1. elokuuta 2013

Voi kissanpäiviä!

Vaikka elokuuta jo käydään ja sade piiskaa pihaa, myö nautitaan kesästä - minä ja kissat :)
Reino

Sadekaan ei meinaan haittaa, kun ollaan pyytämässä kissoille iltapalaa - tai oikeammin iltakalaa :-) Kissojen maku poikkeaa siinä mielessä isäntäväkensä mieltymyksistä, että särjet maistuvat heille parhaiten - liekö vain meidän kissojemme ominaisuus?! Ahvenista ronkelit syövät yleensä vain pään ja pyrstön, keskiosa jää lojumaan ja odottamaan päiviä parempia - herkkusärjet ahmitaan mitä kiireimmin parempiin suihin. Reino-tyttö pitää yleensä puolensa Saara-kollia paremmin (kyllä, luit oikein - meni sukupuolenmääritys poskelleen kissojen ollessa pentuja, muttei sitten lähdetty hyviä nimiä enää vaihtelemaan ;-)), kun on kalanjaosta kysymys - Repe hyökkää salamana puremaan sätkivältä kalalta pään poikki; Saaraa ainakin isommat kalat tuntuvat jopa pelottavan, vaikka muuten onkin kova pomottamaan siskoaan. Tänä kesänä ei ole tarvinnut edes lähteä poistattamaan ongenkoukkua kissan suupielestä (onnistuu muuten vain nukutuksessa eikä ole ihan halpaa lystiä yksityisellä eläin-lääkäriasemalla), kuten viime vuonna, kun oli vähän pienempikin onkija mukana touhussa... Sotkenneita siimoja ja uppopuihin tarttuneita uistimia on toki saatu selvitellä ja irroitella tänäkin kesänä, ja jos ei muut oo saaneet siimojaan sotkuun niin minä takuuvarmasti ainakin :)


Saara

Vaikka Saara saattaakin kalahommissa jäädä hieman alakynteen, on hän kunnostautunut tänä kesänä muuten metsällä. Alkoi jo hieman huolettaa, että meidän metsistä loppuvat pian jänöt kokonaan, kun herra raahasi neljättä jäniksenpoikasta pihaan... Yhtä hyvin kelpaavat saaliiksi niin hiiret, oravat kuin linnutkin - emännän harmiksi eivät vaan mokomat osaa erotella räksiä laululinnuista. No, ei pidä valittaa, hyvin ovat lemmikkimme hommansa hoitaneet - ennen kissojen hankkimista alkoivat hiiret hyppiä muuallakin kuin pöydällä ja oravat muuttivat asumaan ensin pihasaunan ja sitten jo pirtin katon alle fyllejä mylläämään. Ja halvaksi on tullut herrasväen ruokinta näin kesällä - omatoimiset kissasisarukset ovat pitäneet ravinnonhankinnastaan siinä määrin itse huolen, että luonnon antimilla, yhdellä kolmen kilon nappulapussilla ja maidolla ja kaurapuurolla on selvitty lähes koko kesä. Meidän kollin metsästys- ja vaellusintoon ei ole sukukalleuksista luopuminen vaikuttanut ;-)

Vaikka muut meillä valmistautuvatkin jo ensi viikolla alkavaan kouluun  - myös parempi puoliskoni lähtee opintielle - , minä, Saara ja Reino jatketaan edelleen kesäloman viettoa. Voi kissanpäiviä!