Gadgetissa oli virhe

torstai 20. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhla on käsillä

Larin-Kyöstin sanoin Ihanaa juhannusta sinulle lukijani!






Mittymaarja - Larin-Kyösti

Mittymaarja, keito keiju,
hiipii juhannuksen yöllä,
suuret silmät unelmoi,
helmet välkyy, soljet soi,
mesikukka välkyy vyöllä.

Mittymaarjan silmät siintää,
Mittymaarjan haaveet hohtaa,
kallella on seppelpää,
eikä häntä kukaan nää,
kun hän illall' immet kohtaa.

Mitä tekee Mittymaarja?
Mittymaarja tekee taikaa. -
Immet ohralaihoon käy,
kun ei tiellä ketään näy,
uskotellen uutta aikaa.

Immet solmii taikalankaa,
immet sitoo korret yhteen:
keltä korren jäytää jäät,
kell on pärttylinä häät,
ken se leikkaa lemmen lyhteen!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Oi ihana keski-ikä

Minä en haikaile kultaisen nuoruuden perään. En tod.

Nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni oli aika angstista aikaa, vaikka sitä ei ehkä päälle-päin näkynytkään. Kaverisuhteiden muutospyörteissä yläasteelle siirryttäessä jäin jotenkin yksin, ulkopuolelle, tai siltä minusta ainakin tuntui. Puberteettiahdistukseni ja hartioilleni kasaamieni valtavien suorituspaineiden alla sisimpäni alkoi mennä pikku-hiljaa rikki, itsenikään sitä huomaamatta. Lukiosta lähdin kuuden ällän ylioppilaana mutta aivan romuna. Pidin pakollisen välivuoden kun en päässytkään siihen ainoaan opiskelupaikkaan johon olin hakenut. Hankin B-lausunnon ja kävin terapiassa kolme kertaa viikossa, mikä ei suinkaan tuntunut vähentävän ahdistustani ja oireitani. Aika ja paikka oli täysin väärä senkaltaiselle raskaalle psykoanalyyttiselle psykoterapialle. 

Edellisvuoden vahingosta viisastuneena pelasin seuraavana keväänä varman päälle ja hain kolmeen eri yliopistoon kieliä lukemaan. Pääsin kaikkiin ja valitsin tietysti sen minulle vaativimman kielen. Vaihtaessani asuinpaikkaa Hyvinkäältä Kouvolaan tuntui ajatus sitovan terapian jatkamisesta mahdottomalta ja jätin urakan kesken terapeutin varoitteluista huolimatta. Sittemmin, muutamaa vuotta myöhemmin, jäivät kesken opintonikin. Kevyempiä opintoja suoritin toki myöhemmin, mutta akateeminen loppu-tutkinto jäi haaveeksi. Kuusi ällää eivät tuoneet ystäviä, menestystä eivätkä vaikutus-valtaa - kaveriksi jäi OCD.

Eheytyminen alkoi sitten jossain vaiheessa pikkuhiljaa, ja aivan muilla keinoilla kuin lääkkeillä tai terapialla, joita niitäkin kyllä kokeiltiin  - SSRI-lääkkeitä ja vielä kognitiivista psykoterapiaa. Ihme alkoi tapahtua, kun psykiatrin varoituksista huolimatta tulin raskaaksi ja aloin odottaa esikoistani. Minun oli p a k k o parantua, olinhan nyt vastuussa toisesta ihmisestä. Irrottautuminen pakko-oireiden kahleista ei käynyt hetkessä eikä ollut aina helppoa, mutta se tapahtui. Vähitellen vuosien myötä uudet asiat täyttivät elämässäni sen tilan mikä ennen oli kuulunut OCD:lle. Minusta tuli minä; Minä olin oman itseni herra, ei se toinen minä, Yliminä.

En siis koe yhtään liioittelevani, kun sanon lasteni parantaneen minut. Lasteni, puolisoni, uuden elämäni. Nyt pystyn käymään kaupassa ilman että pitäisi lukea jokaikinen viivakoodi, hintalappu ja tuoteseloste - ennen yksinkertaisinkin ostosreissu oli yhtä helvettiä. Pystyn lukemaan sanomalehtiä ja selaamaan nettiä, vaikka kirjojen lukeminen ei vieläkään oikein onnistu - lapsille kyllä kannan lukemista kirjastosta kassikaupalla :) Näen ympäröivän maailman aivan erilaisena kuin silloin, kun pakko-mielteet - tekstit, sanat, kirjaimet, jopa pienimmätkin numerot - kahlitsivat, estivät elämästä, vammauttivat, masensivat. Nyt nautin siivoamisesta ja risusavotasta, nautin tavallisesta elämästä rakkaitteni kanssa. Ja vaikka minusta ei koskaan tullutkaan maisteria, suoritin kuitenkin ammatillisen perustutkinnon.

Huh, onneksi en ole enää nuori. Oi ihana keski-ikä!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Vain hyviä uutisia

Muutama päivä sitten Ilta-Sanomien painetussa lehdessä oli kesän alun kunniaksi vain hyviä uutisia. Tämän innoittamana minä toimin nyt samoin blogissani. Olkaa hyvä - vain hyviä uutisia!

Itse asiassa hyvien uutisten löytäminen omasta elämästä ei ole useimmiten ollenkaan vaikeaa, kysehän on loppujen lopuksi vain näkökulmasta. Näin kauneimman vuoden-ajan keskellä maailmaa on helppo tarkastella puhdistettujen lasien läpi. Kesäsiivousta voi tehdä kotinsa lisäksi myös omassa mielessään. Astro.fi tietää kertoa, että voittajia ovat ne, jotka nyt puhuvat vain siitä, mikä omassa elämässä on hyvää. Harmittavista jutuista on parempi puhua muuttuvina tekijöinä - no kaikilta meiltä varmaan löytyy elämästä välillä se "pari muuttujaa"... :-)

Ensimmäinen hyvä uutinen elämässäni on se, että työt eivät vielä ole alkaneet; toinen se että ne ylipäänsä alkavat. Pahimman rimakauhun olen selättänyt ja päättänyt astella jälleen työelämän alttarille sanomaan "Tahdon". Kyseessä on aluksi vain osa-aikaisuus (2,5 pv/vko) ja aikaa jää muuhunkin, ja lisäksi saan enimmälti paiskia hommia kotoa käsin. Ihan mukiinmenevät ehdot siis. Ennen palaamistani sorvin ääreen aion nauttia jokaikisestä (toivottavasti helteisestä) lomapäivästä, makoilla laiturilla auringonpaisteessa ja pulahtaa välillä ihanan virkistävään 22-asteiseen veteen. Toivon myös saavani ikkunanpesu-urakkani jossain vaiheessa ennen sitä päätökseen - hyvä uutinen sekin, että olen sentään saanut aloitettua; sain triplaikkunat lopulta avattua poikani linkkarilla vaikka se varsinainen neliskanttinen avain olikin hukkunut jo viime vuonna ;-)

Lisää hyviä uutisia: Elämä on iloisen täynnä jalkapalloa - taas. Sunnuntaina tytär kävi potkimassa nahkakuulaa kyläkoululla, samoin tänään keskiviikkona; pojan harkkoja oli maanantaina yhdet ja eilen kaksin kappalein (päivällä testailtiin Hipposhallilla fysiikkaa kuperkeikoin, viisloikin, viivajuoksuin ja ties miten kommervenkein, ja illalla oli "normi-harkat"). Loppuviikko mennään yksien treenien päivävauhtia - tuleepahan itsekin käytyä lenkillä ja hoidettua kauppa- ja kirjastoasiat samalla reissulla. JJK -99 Blue keikkuu ainakin toistaiseksi piirisarjan kärkipaikalla, ja ensi viikonloppuna päästään mittaamaan tasoa kotiturnaukseen, Jyväskylä Cupiin. Tytär ehtii jalkapallon ohella touhuta kaikenlaista muutakin, käydä sirkuksessa, synttäreillä ja Power Parkissa - pojan kohdalla jalkapallo on kieltämättä nykyään pääosassa lähes joka päivä...

Koska loppujen lopuksi, suuressa mittakaavassa, olosuhteet ovat samat kaikille (tämä siis taas astrologian näkökulmasta katsottuna, silläkin uhalla että leimaudun lopullisesti seonneeksi huuhaahörhöksi), kysymys on vain asenteesta. VAIN ASENTEESTA. Siksi yritänkin nyt ihan tietoisesti löytää hyvän uutisen myös ikävämmistä jutuista. Silmätulehdus kesti tällä kertaa vain yhden päivän ja parani keittosuolaliuoksella huuhtelemalla, ilman lääkkeitä. Migreeneitä minulla on nykyään aika harvoin, ja tyttären märkivään taiveihottumaankin saamme toivottavasti pian apua lääkäriltä, onhan meillä edelleen kotikunnassa hyvin toimiva terveyskeskus, jonka kesäsulku ei ole vielä alkanut. Ja auton ajonvakautusjärjestelmän (jonka toimimattomuus aiheutti hylkäyksen katsastuksessa) korjaus maksaneekin v a i n 750 € aluksi pelätyn yli 2500 €:n sijaan - toisen auton vuotavan renkaan lankomies paikkasi kympillä, joten sillä kohtaa selvittiin säikähdyksellä... 

Silloinkin, kun lasiani ei ole täytetty piripintaan, on se puoliksi täynnä. Elämä itsessään on Hyvä Uutinen.