Gadgetissa oli virhe

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Fudiskuskin vapaapäivä

Tällä viikolla me ei jakseta ajaa joka päivä kaupunkiin - tämän illan harkat jätetään väliin.

Muutaman lämmitetyn ulkokentän taas auettua juniorikäyttöön maaliskuun alusta on fudisjunnumme harkkakalenteri näyttänyt toodella täydeltä. Viime viikolla jonkin sortin treenejä oli joka päivä maanantaista lauantaihin, joista yksi harkkapeli kymmenen asteen pakkasessa, ulkokentällä tietenkin ja ilman pipoa (josta asiasta junnu sai myöhemmin palautetta ja äiti aiheen ostosreissuun hankkimaan sellaisen pipon, joka päässä palloa voi puskea). Meidän pojalla oli sentään kaksi paitaa päällä ja trikoot shortsiensa alla, mutta näkyipä kentällä paljassäärisiäkin pelaajia - kyllä kentän laidalla värjöttelevää hirvitti... Sunnuntaiaamuksikin oli sovittu treenipeli puoli kymmeneltä, mutta se sentään peruttiin edellisiltana, kun seuraavalle aamulle ennustettiin -18 astetta - joka sitten meidän kohdalla realisoitui 30 pakkasasteeksi. Kevätaurinko tosin lämmitti iltapäivälämpötilan jo mukavaksi kahdeksaksi pakkas-asteeksi, mutta aamusta tilanne oli vielä arktisen hyytävä.

Himofutaajamme ei jättäisi yhtään peli- tai harjoittelutilannetta vapaaehtoisesti väliin, mutta loppuviikosta tiukka kalenteri ja myöhäiset kotiintulot - parina iltana harkat päättyivät yhdeksältä ja kotona oltiin lähempänä iltakymmentä - alkoivat väkisin vaikuttaa jaksamiseen ja mielialaan niin, että perjantai-iltapäivänä kaksi keskenkasvuista - äiti ja poika - huusi toisilleen jo kurkku suorana eikä treenireissusta selvitty ilman pysähdyksiä ja lopulta jäätävää mykkäkoulua. Ei tainnut tässä perheessä olla taas vaihteeksi kuin yksi aikuinen... Teini-iässähän unen tarve kasvaa, ja jotkin Juuson treenikavereista nukkuvat keskimäärin yksitoista tuntia yössä, joten selväähän tuo ettei vajaan yhdeksän tunnin unilla pitkälle pötkitä, energiaa kun todellakin kuluu ja paljon urheilemiseen, oppimiseen ja tuohon valtavaan kasvamiseen mitä koko ajan huomaamattakin tapahtuu. Viikonloppuna onneksi sai nukkua pidempään, mutta riitapäivän jälkeen jo sovittiin, että seuraavalla viikolla huilataan vähän treeneistä. Eilinen pelinohjaajakoulutus oli "pakollinen", mutta tämä ilta huilattiin ja huomennakin taitaa koulun sählykerho viedä voiton kaupungissa tapahtuvasta budotreenien tyyppisestä oheisharjoittelusta. Ja kun lauantaikin menee reissaamisen merkeissä serkkujen viettäessä synttäreitään Etelä-Suomessa, jää tälle viikolle v a i n neljä fudisiltaa :-)

Joukkue on lähiaikoina muutoksen kourissa, kun Palokan Riennon 99-ikäluokka yhdistyi JJK-junnuihin ja Redseissä on tällä hetkellä poikia pitkälle neljättäkymmentä. Nykyinen haastajajoukkue jaetaan kahteen eritasoiseen joukkueeseen, Rediin ja Bluehen - haastajiin ja harrastajiin. Pojat itse olivat tätä halunneet, samoin valmentajat, ja me vanhemmat annoimme päätösvallan valmentajille, kun meiltä kysyttiin, olisiko parempi koota kaksi samantasoista vai eritasoista joukkuetta, nyt kun tällä pelaajamäärällä joukkuejako on joka tapauksessa väistämätön. On ymmärrettävää, että sekä pojille että valmentajille on motivoivampaa pelata ja valmentaa sellaista joukkuetta, jolla on mahdollisuuksia menestyä, kun ei tarvitse väen vängällä koettaa tehdä tasavahvoja joukkueita, vaan lahjakkaimmat, motivoituneimmat ja sitoutuneimmat pojat pelaavat samassa joukkueessa, muut toisessa. Tämä siis teoriassa - vaikka tosiasia onkin, että karsinta kovenee koko ajan pelaajien iän lisääntyessä, jokainen poika tietysti ajattelee kuuluvansa siihen parempaan puolikkaaseen, ja kun kaikki eivät sinne kuitenkaan mahdu, mitenhän junioripelaajat ottavat harrastajastatuksen vastaan... Sama homma tietysti meidänkin perheessä - Juuso haluaisi ja uskoo pääsevänsä "parempaan porukkaan", mutta mikään ei ole varmaa ennen kuin joukkuejaot on julkistettu. Sitä ennen on vielä monet treenipelit ja testitilanteet edessä...

Hätkähdin muuten jokin aika sitten uutta aarrekarttaa tälle vuodelle tehdessäni, että ensimmäistä kertaa otin siihen omat lapseni kuvina mukaan! Mitähän tämä kertoo heidän äidistään - onko itsekeskeisyys vihdoinkin väistymässä ja se t ä r k e i n astumassa etusijalle? Muutenkaan en tähän uuteen karttaan kirjoittanut tai piirtänyt yhtään mitään itse, vaan joka sanan ja kuvan leikkasin lehdistä (lasteni koulukuvia lukuun ottamatta) - jotenkin tuntui siltä, että tällä tavoin omat energiani eivät niin pääse sotkemaan universumin suunnitelmia... Saapa nähdä mihin suuntaan Maailmankaikkeus minua ja perhettäni tänä vuonna - ja alkavana pelikautena - johdattaakaan ;-)!