Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Lomatunnelmissa

Vihdoinkin se on täällä - loma! Parinkin päivän irtiotto arjesta piristää kummasti :-)

Ihan yhtä hyvissä tunnelmissa ei lomamatkaan valmistautuminen kuitenkaan ole koko ajan sujunut. Matkakohteeksemme valitsemani läntinen naapurimaa sai nimittäin yllättäin sisälläni aikaan melkoisen tunnemyrskyn, kun 25 vuoden takaiset tapahtumat - joista en ole juuri kenellekään kertonut enkä tule tässäkään kertomaan - nousivat mieleeni aiheuttaen unettomia öitä, ahdistusta ja lähes pahoinvointia. Miten vaikeaa menneitä onkaan jättää kokonaan taakseen! Tuntuu siltä, että murhan lisäksi on olemassa muitakin asioita jotka eivät vanhene koskaan - ja ennen kaikkea sellaisia, joiden ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Mutta kun kerran tehtyä ei enää saa mitenkään tekemättömäksi, ei sen märehtiminen auta nyt eikä myöhemmin. Yhtenä yönä minun olikin pakko kirjoittaa menneisyyteni paperilapulle, repiä se sitten palasiksi ja heittää palaset uuniin. K a i k k i  p a h a  m e n n y t t ä. Astrokalenterini kertoikin osuvasti: "Tulet oivaltamaan, miten olet vahingoittanut omaa elämääsi antamalla toisten ihmisten ymmärtää sinut heidän haluamallaan tavalla sen sijaan että olisit uskaltanut ilmaista asioista omat aidot mielipiteesi." Kaikkea se Chironin ja Merkuriuksen neliötransiitti teettää.

Mutta se siitä, nyt ollaan kuitenkin lähdössä. Tuntuu siltä, että äidin lisäksi jalkapallo-sankarillemmekin on nyt tauko paikallaan, sen verran täydeltä treenikalenteri näyttää maaliskuusta eteenpäin: ma treenit, ti treenit, to treenit, pe fysiikkatreenit, la treenit. Ja keskiviikkoisin mahdollisesti C14-ikäluokalle "pakollista" pelinohjaajakoulutusta tai oheistreenejä. No sunnuntaillehan mahtuukin sitten vielä sopivasti joku peli, niin kuin tänäkin aamuna kun kello oli kuuden aikaan soimassa, että ehdittiin Hippokselle kahdeksaksi. Himofudarin mielestä ei todellakaan liikaa, äidin mielipide saattaakin sitten pahimpina kiukuttelupäivinä olla toinen. Ja ehtihän se valmentaja tänäänkin jo soittelemaan, onko Juuso torstaina kotona kun saattaisi olla taas harkkapeli tulossa - eli Nimenhuutoa ja sähköpostia lienee syytä seurata reissun päälläkin...

Nyt sitten vain mietitään, miten saadaan kaikki tarvittava mahtumaan yhteen reppuun per nenä. Norwegian sallii nimittäin yhden kappaleen käsimatkatavaraa ja yhden henkilökohtaisen tavaran (esim. pc-laukku tai pieni käsilaukku) ilman että matkatavara pitää kirjata ruumaan ja maksaa siitä erikseen. Ja sitähän en säästäväisenä ihmisenä halua! Toisaalta ei parin päivän reissulla nyt niin kauheasti tavaraa tarvitsekaan, ja metrossa ja bussissa on paljon mukavampi liikuskella pienempien kantamusten kanssa. Repun kokoa on mittailtu, että varmasti hyväksyvät käsimatkatavaraksi eikä paino ylitä kymmentä kiloa. Saapi sitten nähdä miten paljon tavaraa lienee matkassa takaisin tullessa... Mutta nyt lähtiessä tavoitellaan passi ja hammasharja -linjaa.

Löysin muuten kätköistäni vanhan PKbankenin pankkikirjan vuodelta 1988, ajalta jolloin olin Ruotsissa töissä. Olen aikanaan nostanut tilin tyhjäksi Suomen puolella Postipankissa, vain talletuskorko on jäänyt tilille. Nyt ei ole enää PKbankenia (fuusioitunut Nordeaan) eikä Postipankkia (nykyään osa Danske Bankia), mutta löytyisiköhän tilini vielä jostain ja paljonkohan sinne olisi kertynyt korkoa - täytyypä käydä Ruotsin puolella Nordeassa jos aikaa jää... Muuten ovat käyntikohteemme vielä hieman auki, mutta varmaankin täytyy tsekata kaikki kuuluisimmat ja olennaisimmat nähtävyydet kaupungintalosta Vasa-laivaan ja kuninkaanlinnasta Skanseniin, kun kerrankin on maassa ihan turistina. Nyt keskitytään nauttimaan! Esikoisen toiveena olisi päästä reissulla jääkiekko-otteluun, mutta se ei meitä muita taas oikein taida innostaa...

Mutta huomenna siis - hmmm... punavalkoisin siivin kohti kielikylpyä på svenska!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Ei nimi naista pahenna


On mukavaa kun ihmiset muistavat merkkipäivinä, pienempinäkin. 
Niin kuin nyt tänä nimipäivänänikin: anopilta ja apelta tuli kortti hyvissä ajoin jo viikolla, kummitäti laittoi tänään sähköpostia, isä soitti, veli laittoi tekstarin - ja kun avasin Sharewoodin (johon muuten olen täysin hurahtanut ja koukuttunut), siellä odotti läjä-päin onnitteluja ja arpalahjoja. Mukavia yllätyksiä ja päivän piristyksiä!

Tämä nimpparisankari ei voinut aamulla jäädä loikoilemaan, sillä edessä oli harjoitus-peli Kompaa (Komeetat / PaRi -yhdistelmäjoukkue) vastaan Hipposhallilla, ja lähtö kohti pelipaikkaa tapahtui jo ennen puolta kahdeksaa, koska ennen peliä piti ehtiä lämmitellä kunnolla, käydä lenkillä ja muuta asiaankuuluvaa. Itse peli alkoi puoli kymmeneltä, joten sitä ennen ehdittiin hyvin kahvitella ja päivittää kuulumiset Zhongien kanssa Alakulmassa. Ja jeee - nimpparilahjaksi tuli voitto kotiin, 3-1 meidän joukkueen hyväksi. En kylläkään itse ollut kentällä vaan 14-v. poikani ;) Vaikka emme perheessämme ole nimipäiviä kovin suurin menoin juhlineetkaan, ostin kuitenkin valmiin torttupohjan liikennemyymälästä harkkapelistä palaillessamme. Siihen sitten kermavaahtoa ja pakastemansikoita päälle niin johan kelpas! 

Olen aina tykännyt nimestäni, vaikka ollessani lapsi ja nuori se ei ollut ollenkaan muodikas nimi niin kuin sitten vähän myöhemmin, vaan sitä pidettiin vanhanaikaisena. Tuolloin 1970- ja 1980-luvuilla olin koulumme ainoa Elina, sen sijaan esim. Sareja, Satuja ja Päivejä oli useita... Muistan myös tuolta ajalta, kuinka erästä Mari-nimistä tyttöä kiusattiin, kun pojat saivat selville että hänen oikea nimensä oli Iida-Maria - Iidaa pidettiin vanhojen mummojen nimenä. Ja myöhemmin Iidasta tuli yksi pikkutyttöjen suosikkinimistä - niin ne nimiasiatkin kulkee aaltoliikkeenä... Tuntuu siltä, että nyky-lasten suosituimmat nimet ovat juuri niitä hilmoja, almoja, väinöjä ja juhoja, joita 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa oli vain ja ainoastaan vanhoilla ihmisillä. Oman tyttäreni nimi on ollut almanakassa vasta muutaman vuoden eli ei aivan yleisimpiä nimiä sekään.

Vaikka leipomisesta tykkäänkin ja esim. täytekakkujen leipominen sujuu melko lailla rutiinilla - lapsuudenkodistani on jäänyt selkäytimeen ajatus, ettei juhla ole juhla ilman täytekakkua -, olemme perhe-elämämme kaaressa tulleet siihen pisteeseen, että seuraava sukupolvikin alkaa pikkuhiljaa astua remmiin. Runeberginpäivänä esimerkiksi sattui sellainen mukava yllätys, että 
esikoisemme toi kotsantunnilta tuomisinaan runebergintorttuja, tosin ilman hilloa ja tomusokerikoristelua. Olisivat kuulemma menneet matkalla pilalle... Poika tykästyi kotitalouteen - köksään niinkuin minun kouluaikoinani sanottiin - seiskaluokalla ja otti sen yhdeksi valinnaisaineistaan. 
 Mikä on mielestäni mahtava juttu, sillä tämän oppiaineen osaamista kaikki tarvitsevat ennemmin tai myöhemmin. Jos nämä arkielämän perustaidot jäävät oppimatta, syntyy niitä uusavuttomia nuoria ja myöhemmin aikuisia, joista on paljon puhuttu. Viime vuonna seiskaluokkalaisemme neuvoi minua intoa puhkuen, miten pyykkiä pitää o i k e a s t i pestä. Minä kun käytänkin vain yhtä ja samaa pesuainetta kaikkeen pyykkiin väristä välittämättä...
Niin, siihen alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: vaikka tässä nyt taas erittäin hyvin tiedostankin, kuinka mukavaa on, kun ystävät, sukulaiset ja kylänmiehet muistavat merkki- ja juhlapäivinä, olen itse aikas huono tuossa lajissa, usein tuppaavat korttien lähettämiset ja muut muistamiset unohtumaan tai jäämään viime tippaan. Eli tässä nyt virallisesti ihan kaikille yhdessä ja erikseen jo hyvissä ajoin etukäteen: Hyvää ystävänpäivää 14.2.2013! Muistetaan toisiamme - jos vain suinkin muistetaan!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Matkakuumetta ja muita irtiottoja

Sitä jaksaa paremmin, kun on jotain mitä odottaa - eikös mainoskin aikanaan niin todennut...

Niinpä varasin jo hyvissä ajoin alkuvuodesta perheellemme hiihtolomareissun, lento + hotelli -yhdistelmän Tukholmaan, norjalaisen halpalentoyhtiön tarjouskampanjassa kun myytiin lentoja paljon edullisemmin kuin mitä esimerkiksi bussilippu Jyväskylästä Helsinkiin olisi tullut maksamaan. Matkatavaroista tässä yhtiössä tosin veloitetaan erikseen, joten ne pyrimme minimoimaan - eikäpä metroissa ja busseissa olisi kiva liikkuakaan mahdottomien pakaasipinojen kanssa... Hotelliksi valitsin yksityis-omisteisen, vuonna 2009 avatun "Hotelli Kuun" (Hotel Månen), se kun tarjosi majoitusta erittäin kilpailukykyiseen hintaan ja yhdessä lennon kanssa varattuna alennus oli jo tuntuva. Ja tavallaan matka alkoi jo samantien - tutkin Googlen kartoista miten pääsemme julkisilla kulkuvälineillä Arlandasta Kungens Kurvaan, kirjoitin varmuuden vuoksi hotelliinkin ja varmistin oikeat metrolinjat ja bussipysäkit. Olen aikanaan asunut Tukholmassa siellä töissä ollessani, ja lapsena tuli koluttua läpi tärkeimmät nähtävyydet osin vanhempien kanssa, osin luokkaretkellä, mutta muistin virkistykseksi piti toki surffailla myös Visit Stockholmin sivuilla ennakkosuunnitelmia tekemässä.

Ruotsi-buumi on näyttänyt vallanneen perheemme lisäksi myös tv:n - Livillä on pyörinyt Lauran matkakuvia Tukholmasta, Teemalla seikkaillaan Kuninkaittemme jäljillä, ja mikä pahinta, TV 1 väittää monen kauhistukseksi Suomen olevan ruotsalainen. Kieltämättä osin samaan kansanvalistusaatteeseen liittyy minunkin kohdevalintani: vaikka lapsillamme on kaksikielisiä serkkuja täällä kotomaassa ja hieman kaukaisempia sukulaisia Ruotsin puolella, silti poikani jaksaa marmattaa ruotsin kielen opiskelun turhuudesta kahdeksasluokkalaisen suurella elämän-kokemuksella. Kotoa ei tuota asennetta kyllä ole opittu... Muistan itse, kuinka hienoa oli seiskaluokkalaisena kummikuntavierailulla Köpingissä ollessamme, kun osasi ostaa karkkia kiskalta ruotsiksi ihan itse! Aion ainakin yrittää altistaa nuorukaisemme vastaavanlaisiin tilanteisiin naapurimaamme kamaralla, mikäli suinkin onnistun murtamaan murkkuvastarinnan - mikä ei toden totta ole aina kovin helppo tehtävä...

Lapsillemme tämä reissu tulee olemaan ensimmäinen lentokoneella tapahtuva, emmekä aiemmin ole heidän kanssaan muuta kuin kiirehtineet ohi Tukholman Lego-landiin ajellessamme ja sieltä palatessamme. Jännityksen ja odotuksen aihetta siis riittää! Tyttäreni kertoikin koulussa meidän matkustavan aikakoneella Ruotsiin - tavallaan niinhän se onkin aikaerosta johtuen: lähdemme klo 16.00 Helsinki-Vantaalta ja olemme Arlandassa samaan aikaan, Ruotsin aikaa klo 16.00. Yksi kädenvääntöä aiheuttava asia matkasuunnitelmissamme vielä taitaa olla: saako esikoinen ottaa läppärinsä mukaan jotta voi pelata Fifaa (jalkapallopeli) reissullakin. Tabletti ja kännykät ok, mutta että vielä läppärikin parin päivän reissulle - äidin mielipiteen varmaan arvaattekin :-)  

Muutama viikko on siis vielä odoteltava tätä irtiottoa arjesta. Sitä ennen - ei, emme lähde viikonlopuksi mökille, mehän asutaan siellä - nautiskellaan pienemmistä irtiotoista lähinnä junnun harkkakalenterin puitteissa: perjantaisin fysiikkatreenien aikaan on tullut tavaksi käydä tyttären kanssa vähän kahvittelemassa ja shoppailemassa, ja lauantaisin Killerin harkkojen yhteydessä saatan nautiskella Laajavuoren mahtavista laduista ja sen jälkeen tuttavapariskunnan kahviseurasta liikuntakeskuksen kuppilassa. Sielulle tärkeitä maisemanvaihdoksia nämäkin, vaikka toki lähikaupastakin saa melkein kaiken tarvittavan ja omasta pihasta pääsee järven jäälle hiihtämään, kun vaan viitsii tehdä ladut itse ;-) No enpä taida olla ensimmäinen bloggari joka toteaa: Matkailu avartaa ja vaihtelu virkistää!