Gadgetissa oli virhe

lauantai 29. joulukuuta 2012

Isoja asioita - ja isompia

Hukkasin avaimeni jouluhässäkässä. Katastrofin ainekset olivat käsillä.

Perjantaina 22.12. iltakahdeksan aikaan huomasin hukanneeni avaimeni. Mutta milloin ja missä, en ollut tarvinnut niitä muutamaan päivään enkä siksi havainnut katoamista. Paniikki iski  - kyse ei ollut "omista" avaimistani, nyt tulisi huutia. Mitä jos ne ovat pudonneet hankeen, kuka ne löytäisi? Poliisin löytötavaratoimisto olisi auki seuraavan kerran varmaankin vasta joulun jälkeen, eikä minulla ollut millään aikaa eikä voimia lähteä tekemään kierrosta kaikissa liikkeissä, joissa olin jouluostoksilla parin viime päivän aikana hypännyt. Niin, ja olinhan käynyt ystävienkin luona - ja Seinäjoella asti työn puitteissa, mitäs jos ne olivat jääneet johonkin sinne?

Joulumieli oli tyystin hukkua avainten mukana, kun mietin kauhuskenaarioita siitä, kuinka koko ison kerrostalon lukot pitäisi vaihtaa minun huolimattomuuteni takia. Pilalla, kaikki on pilalla, itkin kuten suuren draamakuningattaren tapana on. Ei löytynyt autosta, ei ystävättären kotoa, ei omalta pihalta. Olen muutenkin tuupertua hillittömän itse kehittämäni joulustressin alle joka ikinen vuosi, ja tämä korsi tuntui nyt katkaisevan kamelin selän.

Sitten rauhoittava kommentti rakkaalta siipalta: Hei, kukaan ei oo kuollut, rahalla siitä selviää. Ja niinhän se on - taas mulle opetettiin näemmä "korkeammalta taholta" asioiden laittamista oikeaan mittakaavaan ja tärkeysjärjestykseen. Mitä sitten, jos joudunkin nöyrtymään ja tunnustamaan varomattomuuteni, ottamaan haukut vastaan ja ehkä maksamaankin jotain - tuskin siinä henki menee. Joulu on tulossa, aikaa itselle ja perheelle - ei se mitään jos se lanttulaatikko jääkin tänä vuonna tekemättä, kaupasta sitä saa. Ei se mitään, jos hyllyille jääkin pölyä tai laatikoiden pohjille muruja - siivotaan lisää vaikka välipäivinä. Kyllä se joulu tulee vaikka avaimet ei sitä mutsin käsveskassa vietäkään.

Rakkaaksi käynyt sielunsiskoni työelämästä vietti tämän joulun, kuten useimmat päivät viimeksi kuluneiden kuukausien aikana, sairaalassa liikuntakyvyttömän miehensä vieressä. Yksi hetki, yksi kohtaus muutti tämän perheen joulusuunnitelmat ja ehkä loppuelämän. Alakoulun joulujuhlan jälkeen yläluokan opettaja pyysi luokkaansa miettimään lomalla, kannattaako siellä koulussakaan aina ihan pienistä nurista - "miksi pitää käydä koulua" jne. Taina-open naapurintyttö, meidän lasten kyläkoulussakin huilua soittanut Anni oli muutama päivä aikaisemmin viety ambulanssilla sairaalaan kesken koulupäivän, kun jalat lakkasivat yhtäkkiä toimimasta - syytä ei tiedetä vieläkään. Anni kävisi koulua edelleen tosi mielellään, jos vain voisi. Omassa lähipiirissänikin pieni ihminen jatkaa taisteluaan elämästä ja kuolemasta. On isoja asioita - ja "isoja".

Drama queen tuntee piston sydämessään. Elämälle kiitos, sain siltä paljon.

torstai 13. joulukuuta 2012

Valittaminen kannattaa aina

Jos huomaat tuotevirheen ostoksessasi tai puutoksen tilauksessasi, älä tyydy vain harmittelemaan sitä itseksesi - anna myös valmistajan tai tavaran-toimittajan tietää asiasta!

Virheitä sattuu kaikille, mutta hyvän ja huonon asiakaspalvelijan erottaa siitä, kuinka nämä hoitavat reklamaatiotilanteen. Suomalaiset ovat usein liiankin varovaisia antamaan negatiivista palautetta, kukapa nyt haluaisi leimautua ammattivalittajaksi. Annettu palaute on kuitenkin arvokasta ja sen avulla yritykset voivat kehittää tuotteitaan ja toimintatapojaan; itse asiassa asiakkailta tuleva palaute on tärkeä osa laadunvalvontaa.

Itse en yleensä juurikaan epäröi reklamoida, jos selkeä virhe osuu kohdalleni. En silloinkaan, kun ostamassani kuuden kappaleen jauhelihapihvipakkauksessa olikin vain viisi pihviä, ja pakkauksen yhteispaino oli 330 g:n sijaan 278 g. Minähän marssin heti tiesydameen.fi -sivustolle purkamaan sydäntäni ja antamaan asiakaspalautetta tuotevirheestä. Enkä aivan turhaan - minulle vastattiin ystävällisesti sähköpostitse vielä saman päivän aikana, ja pari viikkoa myöhemmin posti toi pahoittelukirjeen ja sen mukana reseptivihkosen sekä 8 €:n lahjakortin törsättäväksi HK Ruokatalo Oy:n tuotteisiin missä tahansa tuotteita myyvässä myymälässä. Lämmitti mieltä mukavasti.

Tartuin näppikseen heti myös silloin, kun joululahjoja kosmetiikka-alan verkkokaupasta tilattuani yli 25 €:n ostoksesta luvattu toinen tilaajalahja jäi saapumatta - olihan tilaukseni arvo ollut laskelmoidusti 25,60 €... Jälleen pikainen vastaus sähköpostitse jo pari tuntia palautteen jättämisen jälkeen, pahoittelut tilaajalahjan puuttumisesta paketista, kiitokset yhteydenotosta, jotta yritys voi korjata tapahtuneen, ja lupaus uuden tilaajalahjan saapumisesta parin viikon kuluessa.

Tätä edellinen kismityksen aihe oli Sini-mattopiiska, joka oli alkanut hajota reilun vuoden käytön jälkeen, vaikka sille oli luvattu viiden vuoden takuu. Ostokuittiahan meillä ei tietenkään ollut tallessa, mutta kun reklamoin asiasta Sinituotteelle, he neuvoivat ystävällisesti leikkaamaan kumisen kahvaosan halki ja lähettämään kuvan sieltä paljastuvista valmistuskelloista sekä rikkoutuneesta piiskasta ylipäätään. Tein työtä käskettyä, ja sain vastauksen, että uusi piiska saapuu meille ensitilassa. Mielensäpahoittajan tyynnyttämiseksi pakettiin oli laitettu mukaan myös muutama sieniliina ja muutakin rekvisiittaa.

Olen siis juuri sellainen ärsyttävä niuho, joka tarkastaa kassakuitit ja huomauttaa myyjälle, mikäli tältä on jäänyt se 95 sentin alennukseen oikeuttava tarra "-30 %" huomaamatta, riippumatta siitä kuinka pitkä jono asiakkaita odottaa vuoroaan takanani. Okei, tunnustan, enpä aina kehtaa minäkään avata suutani aivan pahimpaan ruuhka-aikaan... Periaatteessa ja käytännössä tiedän kuitenkin, että reklamointi kuuluu asiakkaan perusoikeuksiin ja siihen on myös oikeus saada kunnollinen ja asiallinen vastine.

Niin no, paitsi meillä kotona - jos hirvipaistia on tehty iso sammiollinen, josta riittää syötävää viikoksi, sitä myös syödään se viikko, eikä yhtään auta, vaikka teinipoika kuinka valittaisi haluavansa pitsaa välillä... Valittaminen kannattaa m e l k e i n aina.