Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Erään aikakauden loppu ja uuden alku

Viime kuun lopulla alkoi tuntua siltä että jaksamisen rajat tulevat vastaan. Oli pakko tehdä ratkaisuja. Helppoa se ei ollut, mutta kun päätös oli tehty, putosi iso taakka hartioiltani.

Ei ole helppoa olla itsekäs; ei ole helppoa luovuttaa. Tältä minusta tuntui joutuessani isojen päätösten eteen muutama viikko sitten. Toki olin tehnyt ajatustyötä jo jonkin aikaa ja keskustellut asioista yhtiökumppanini kanssa, käynyt kiihkeitäkin neuvotteluja ja välienselvittelyjä, mutta silti lopullisen päätöksen tekeminen tuntui vaikealta. Kaikki asiaan liittyvä paperisota ja byrokratia pelotti, samoin riski yhtiöön sijoitetun omaisuuden lopullisesta menettämisestä. Korvaamattomuuden harhakuvat häilyivät myös mielessäni - mistä löytyy henkilö, joka osaa kaiken sen mitä minä olen yrityksessämme tehnyt? Mikä petturi olenkaan jos jätän yhteistyökumppanimme ja yrityksemme oman onnensa nojaan juuri ennen kiireistä ja tärkeää uuden vuoden sesonkia!

Silti sydämessä ja sielussa tuntui että näin ei voi jatkua. Läheiseni sairastivat ja tarvitsivat apuani, aikaani ja tukeani, samoin perheeni. Olin myös ajanut itseni tilanteeseen, jossa ikään kuin tanssin nuoralla kahden yrityksen välissä, joissa molemmissa olin osakkaana. Aikaa ja energiaa ei tuntunut riittävän tarpeeksi kummallekaan. Ja kun päätoimisessa työpaikassani henkilösuhteet alkoivat olla sen verran tulehtuneita että kipinät sinkoilivat lähes päivittäin pitkin puhelinlinjoja, ja aina tapahtui jotain uutta joka sai sydämen mykkyrälle huolesta ja murheesta ja vatsan kääntymään väärinpäin, en jaksanut enää. Erosin Finostrov Oy:n hallituksesta ja ilmoitin samalla lopettavani työskentelyn yrityksen myyntijohtajana - ja yrittäjänä. Eli sen pituinen se.

Ihan tuosta vain ei toki yrittäjyyden taakse jättäminen onnistunut. Monta rästihommaa piti vielä hoitaa eroilmoituksen jälkeenkin, eikä napanuora katkea täysin vielä osakkeeni myytyänikään, onhan yritys edelleen velkaa minulle huomattavia summia, olen henkilökohtaisesti takaamassa Kuluttajaviraston matkatoimistovakuutta jne. Mutta pikkuhiljaa olen kuitenkin henkisesti loitontumassa tästä lapsesta, jonka kasvattamista Kohvakon dynastia saa jatkaa tästä eteenpäin. Tätä samaa leipää olen syönyt jo aivan liian kauan; nyt on aika jollekin uudelle.

Ja mitä tästä eteenpäin? Toivottavasti enemmän aikaa kodille, perheelle ja sulka-pallolle, muun muassa. Vieläkään en ole ehtinyt puolukkaan enkä leipoa sämpylöitä; edelleenkään en ole siivonnut yhtään sen useammin kuin ennenkään. Mutta viime viikolla ehdin jo vanhempainiltaan ja tuppereille, ja lähiaikoina alan opettaa suomea maahanmuuttajille Ilon akatemiassa :-) Ja vastasyntynyt Firumeda kaipaa jo kovasti huomiotani ja aikaani... Tervetuloa uusi iloisempi elämä, tervetuloa onni ja vapaus - näin sitä taas hypätään!

Firumeda Oy:n logo