Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Ollapa zen

En ehkä käytä otsikossa termiä zen oikeaoppisesti, mutta jotain ommm...-tyyppistä mielen tyyneyttä ja läsnäoloa tarkoitan...



Johtuneeko osin pohjalaisista sukujuuristani vai mistä, mutta aika harvoin mulla on itse asiassa päiviä jolloin voin kysyä itseltäni "no mikäs ny on nottei ahrista". Heti kun tahti vähän hiljentyy, mieltä alkaa kalvaa jonkin sortin levottomuus milloin mistäkin. Usein märehdin ja huolehdin asioita joille en oikeastaan itse ainakaan siinä hetkessä voi tehdä mitään, ja vaikka voisinkin, eipä se huolehtiminen niitä asioita yleensä vie eteen-päin. Toisaalta uskon Kohtaloon ja Johdatukseen ja Suurempaan Suunnitelmaan ja siihen, että kun vain pidän tahtoa yllä, se tahto vie minua eteenpäin. Piirrän aarre-karttoja, käytän päättäväisyystippoja. Kaikenlaista huuhaata (joka ei ole huuhaata). Sitten taas huomaan että asiathan on ihan hyvin ja muahan o n viety eteenpäin aika isoinkin harppauksin.


Toinen juttu mihin kaipaan zeniläisyyttä on tapani ja kykyni kasvattaa perheemme murkkuja. Siitä on kuulkaa zeniläisyys kaukana kun juhannusaattona herään päivä-unilta hirmuiseen huutoon ja riitaan, joka on saanut alkunsa jostain mitättömästä pikkujutusta. Äidin sydäntä särkee, kun tuntuu etteivät sisarukset tule yhtään toimeen keskenään. Miksei siskon tai veljen kanssa voi olla kaveri? No joo, rakkaudesta se hevonenkin potkii, mutta nää potkut osuu kyllä ihan munkin sydämeen. Tää sisarusten välinen kissanhännänveto on mulle ikuinen mysteeri, vaikka eipä sitä kai itsekään oltu ihan mitään herranterttuja tuossa iässä. Ja kun 11-vuotias toteaa: "Mä en kestä mun perhettä", on aika jutella asioista vakavasti ja t y y n e s t i ruokapöydän ääressä... Ja taas olla hetki sovussa ja pärjätä yhdessä.


Tietyllä tapaa hieman huono valinta tällaiselle emästressaajalle ryhtyä yrittäjäksi, vai kuinka...? Tässä hommassa kun se jokapäiväinen leipä on usein enemmän kuin epävarmalla pohjalla. Toimeen kuitenkin on ainakin toistaiseksi tultu, enkä tahdo antaa työlle aivan liian suurta osaa ajastani jatkossakaan, elämä kun on niin paljon muutakin. Loppuviikosta aionkin antaa vahäksi aikaa piut paut stressille ja työhuolille, erottaa riitelevät murkut toisistaan ja varata kahdenkeskistä laatuaikaa meille perheen naisille - me lähdetään tyttöjen reissulle Tallinnaan ja jätetään "pojat" katselemaan jalkapalloa kaikessa rauhassa... onkos aika zen, noin niinku omalla tavallaan ;-)?!?!

Loppuun vielä tämä mahtava maailmaa paljon kiertänyt Tyyneysrukous: 
Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan. 

Rauhallista juhannuksen jälkeistä aikaa kaikille!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Veitsenterällä

Yritysideamme ja toimintamallimme olivat tänään arvioinnin alaisena te-toimiston toimesta kolmatta kertaa. Saas nähdä saammeko tästä tentistä hyväksytyn vai hylätyn...


Ensimmäinen puolen vuoden mittainen starttirahakausi irtosi vielä helposti. Liikedea oli hyvä ja toteuttamiskelpoinen, kaksikielisen matkailuyrityksen toimintaedellytykset tuntuivat olevan kaikin puolin kunnossa. Ala ei vaikuttanut liian kilpaillulta, vaikka yksi pitkäaikainen toimija kaupungissa jo olikin. Ja kun hieman ennen uutta vuotta haimme jatkoa starttirahalle, saimme senkin melko kivutta, virkailija taisi tehdä myönteisen päätöksen samalta istumalta voitolliset tuloslaskelmamme nähtyään ja kanssamme keskusteltuaan - toki myös Uusyrityskeskuksen puoltavalla lausunnolla oli osuutensa asiaan. Huh, perustoimeentulo turvattu alkuvuoden hiljaisempinakin kuukausina!


Kolmas starttirahakausi ei sitten olekaan enää mikään itsestäänselvyys, niitä kuulemma enää harvoin nykyään myönnetään. Istuimme pitkään virkailijan työ-huoneessa, esittelimme kehittämissuunnitelmiamme, kävimme läpi tilinpäätöstä ja sen jälkeisiä tuloslaskelmia, ennakoimme ja arvioimme tulevaa. Virkailija sanoi, ettei kykene tekemään päätöstä heti, vaan hänen pitää jäädä pohtimaan asiaa. Toisaalta eräät esim. tuotekehitykseen liittyvät edellytykset  tuntuisivat toteutuvan kohdallamme, mutta kriteerit kolmannelle kaudelle ovat todella tiukat ja perustelujen täytyy olla hyvät. Minkään alan kilpailutilannetta ei haluta vääristää tukemalla esim. kannattamatonta liiketoimintaa.


Nyt sitten ei auta muu kuin odottaa ja jännittää tulevaa päätöstä. On toki totta, että matkailuala on kilpailtua ja etenkin välitysmyynnin katteet moneen muuhun alaan verrattuna pieniä. Esimerkkinä tästä eräs alan suuri toimija RTG Ready To Go Oy ajautui vastikään konkurssiin. Omaan tuotantoon kannattaa ja pitää siis satsata, sekä erikoistumiseen ja tuotekehitykseen. Eräs valtti tulevaisuuden toiminnassamme tuleekin olemaan nouseva trendi terveysmatkailu, jonka tiimoilta olemme jo käyneet yhteistyöneuvotteluita eri puolilla Suomea. Kiinnostusta ja visioita on riittänyt molemmin puolin neuvottelupöytiä, kahvia on kulunut ja kilometrejä kertynyt. 


Terveydenhuollon ala on syystäkin vielä matkailualaakin säännellympää, ja tulevan alaan keskittyvän yrityksen perustamisvaiheiden lisäksi erilaiset lupa- ja sopimus-menettelyt vievät oman aikansa. Toiveissa kuitenkin on, että jo tämän vuoden puolella veistä päästään heiluttelemaan jossakin päin Suomea. Ei, en aio murhata ketään (vaikka joskus ehkä mieli tekisikin) - tarkoitus on aloittaa venäläisille suunnatut ortopediset leikkaukset ja ohjata tällä hetkellä etenkin Saksaan suuntaavasta asiakasvirrasta osa tänne kotomaahamme. Mutta siitä lisää kunhan rakas lapsemme Firumeda Oy on nähnyt päivänvalon :-)


Lähimmän tulevaisuuden tavoitteeni liittyvät tällä hetkellä kuitenkin johonkin ihan muuhun kuin matkailuun. Yritän saada hissuksiin etenevän ikkunanpesu-urakkani loppuun ennen juhannusta, muistaa ostaa kananmunia kuningatartuulihattuja varten - ja virittäytyä viettämään keskikesän juhlaa... Ihanaista juhannusta kaikille!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Cuppi nurin


Jyväskylässä pelattiin viikonloppuna jo 28. kerran Jyväskylä Cupia, poikien perinteistä jalkapalloturnausta. Seuraavassa penkkiurheilun uuvuttama äiti kertaa jalkapallontäyteistä viikonloppuohjelmaansa.


Vaikka ei muuten urheilusta ja etenkään sen katsomisesta paljon perustaisi (kuten minä, häpeäkseni on myönnettävä), oman jälkikasvun mukanaolo junioritoiminnassa tempaa kyllä väkisinkin mukaansa ja pistää kesäloma-aikataulut uusiksi. Kun täällä korpikuusen kannon alla asustellaan, ei pelien välissä todellakaan lähdetä ajelemaan 40 km reissuja suuntaansa edessuntakaisin, vaikka turnaus järjestetäänkin "koti-kaupungissa", vaan otetaan käyttöön suunnitelma B: tukikohtana yksityisyrittäjän toinen koti, kaupunkitoimisto. Ja näin se menee:


Lauantai 9.6.2012


Herätys, suihkuun, hätäsesti vähän kotihommia (lakanat pesukoneeseen) ja vastaus yhdelle asiakkaalle Vkontakteen. Kaurapuuroa tyttärelle ja kissoille. Ajopäiväkirjaa eteenpäin, uusia lakanoita sänkyyn - eihän täältä arkusta löydy täkkien alta yhtään mitään... Eväsleipien tekoon, fudisjunnu tehköön omansa, meetvurstia päälle jos säilyisi paremmin - ei laiteta nyt juustoa eikä kurkkua. Tomaatti leipien kaveriksi, vettä pulloon - vähän ennen kymmentä lähdetään!


Palokassa ollaan hyvissä ajoin puoli yhdentoista jälkeen, eipä ollut teillä pahemmin liikennettä. Jätän pojan tekonurmen laidalle, peli alkaa 11.30, hilpasen sitä ennen Prismassa-kävelyllä-Hongkongissa. Onneksi aurinko paistaa! Ei ollut Hongkongissa öljynsuodatinta meidän autoon, just se malli puuttui valikoimista. Öljyä sentään sain ja banskuja eväiden täydennykseksi, niin ja Alkossakin tuli käytyä. Myöhästyn pelin alusta, mutta toisen puoliajan näen kokonaan. Tasaista vääntöä Muuramen Yritystä vastaan, mutta maalinteko ontuu, jäädään tasatulokseen 0-0. Tämä peli olisi pitänyt voittaa...


2x20-minuuttinen peli loppupalavereineen on ohi vähän ennen puolta yhtä, seuraava koitos alkaa 15.20 - puoli kolmeksi takaisin. Ajellaan ensin Biltemalle, jos sieltä löytyisi oikeanlainen suodatin - no ei kuulu senkään kaupan valikoimiin! Ostetaan currywurstit ja pillimehut liikkeen eteen pystytetystä makkarakojusta - junnu valittaa ettei saa syödä mitään liian täyttävää, osa hänen makkaranpaloistaan jää minulle. Toimistolle keittämään kahvia ja syömään eväsleipiä. Apua, nyt on meidän lattia täys noita tekonurmesta lähteviä mustia murikoita - ens kerralla jätät kyllä kenkäs tohon porrastasanteelle!


Hyvissä ajoin taas takaisin kentälle Palokkaan, junnu valmistautumaan seuraavaan otteluun ja minä ajelemaan Vaajakoskelle vanhaan tuttuun autotarvikeliikkeeseen, josta takuuvarmasti löytyy oikeanlainen öljynsuodatin. Ja kun tänne asti tultiin, onhan se poikettava Pandallakin :-) Vielä viimeiset ruokaostokset (voita pitää ainakin ostaa) ja eikun Palokkaan... Taas vähän myöhässä eli alku jää näkemättä. Loppu on kuitenkin näkemisen arvoinen, pojat taistelevat hienosti 3-2-voiton Ruskon Pallosta. Nyt ollaan lohkokakkosia, illan viimeinen ottelu ratkaisee lopullisen sijoituksen alkulohkoissa.


Taas toimistolle, välipalaa ja imuri käteen. Venyttelyä ja kevyttä kävelyä valmentajan ohjeiden mukaan, tosin äidin imuroidessa näyttää urheilijanuorukainen pelailevan tabletillaan Angry Birdsiä... Puoli kuuden aikaan lähdetään taas Palokkaan. Enää en lähde suhaamaan mihinkään, vaan jutustelen muiden äitien kanssa pelin alkuun saakka. Sitten jännittämään katsomon puolelle. Ensimmäisen puoliajan loppuessa johdetaan Siilinjärven Palloseuraa 1-0, mutta toisella puoliajalla tapahtuu repsahdus ja SiPS tasoittaa pelin yhteen-yhteen. Harmi, lohkovoitto jää saavuttamatta. Kakkostila on kuitenkin hyvä saavutus sekin, joten voidaan lähteä iloisin mielin kotia kohti ja valmistautumaan seuraavan päivän sijoituspeleihin. Saunaan ja uimaan, saunaan ja taas uimaan - ja rättipoikki ajoissa nukkumaan.


Sunnuntai 10.6.2012


Lohkokakkoselle lankesi päivän aikaisin nakki; ensimmäinen peli alkaa klo 8.30. Koska paikalla pitää olla jo 7.45, kotoa lähdetään seitsemän pintaan ja kello on soinut jo kuudelta. No,  pulahdus aamuisen viileään järveen karistaa suurimmat unihiekka-kokkareet silmistä. Suurin osa pojista on ajoissa paikalla, valmentajia sen sijaan saadaan hieman odotella - joukkueen päävalmentaja fanittaa Portugalia, taisi vähän harmittaa eilisillan häviö EM-kisoissa Saksalle kun ei ylösnousu maittanut ;-) 


Ovat tainneet monilla yöunet jäädä liian lyhyiksi, pojat tuntuvat nukkuvan vielä kentälläkin. Kyseenalaisesta vaparista tehty maali vie vastustaja KuPSin 1-0-voittoon ja valmentajan ja tuomarin välille syntyy ikävää sanaharkkaa. Nyt harmittaa niin poikia kuin valmentajiakin.


Ja eikun valmistautumaan seuraavaan peliin, joka alkaa klo 12.40. Silloin pelataankin "omia" vastaan - JJK 00-edustus, joka pelaa myös tässä ikäluokassa, hävisi aamulla oman pelinsä ja asettuu meidän Redsejä vastaan. Sitä ennen ehtii tehdä vähän töitäkin: lähettää muutaman sähköpostin, vastailla Vkontakte-viesteihin. Itse peli on todella tasainen, pojilla on monta hyvää maalipaikkaa ja vähältä piti-tilannetta, mutta onni on tällä kertaa 00-joukkueen puolella ja he voittavat pelin 1-0. Pelistä jää kuitenkin hyvä mieli itse kullekin.


Sitten hakemaan tavarat toimistolta, Juuso käy sillä aikaa muiden poikien kanssa läheisessä marketissa hakemassa vähän välipalaa. Viimeinen peli alkaa 15.10 Ääne-kosken Huiman Keltaisia vastaan, poikani saa kantaa tämän pelin ajan kapteenin nauhaa hihassaan. Jeeee, saadaan lopettaa turnaus maalijuhlaan, pojat voittavat Huiman 4-1. Ja valmentajat palkitsevat Juuson KuPSin keltaisella viirillä yhtenä turnauksen parhaista pelaajista. Redsit ovat lopulta 16:n joukossa seitsemänsiä. Hyvä pojat, hyvä me!