Gadgetissa oli virhe

torstai 22. syyskuuta 2011

Lottovoittoa odotellessa

Tulipa sitten lotottua ennätyspotin innoittamana, vaikka se ei kovin usein tapanani olekaan. Entäpä jos voitankin, mitä sitten?

Perheeni taloudellinen tilanne on jo pitkään ollut turvattu, jopa siinä määrin että olemme voineet tehdä valintoja elämämme suunnasta omilla ehdoillamme liikoja tulevaisuutta murehtimatta. Pystyin jättämään palkkatyöni hyvillä mielin, lähteä opiskelemaan ja lopulta osakkaaksi omaan yritykseen tietäen, että pärjäämme pienemmilläkin tuloilla yritystoiminnan alkutaipaleella. Velattoman taloutemme ei tarvinnut ottaa lainaa osakeyhtiötä perustettaessakaan; päinvastoin kykenin itse lainaamaan rahaa yrityksellemme matkatoimistorekisterin ja Luottokunnan eMaksupalvelun vakuuksia varten. Kuulostaa hyvältä, mutta voiko taloudellinen vakavaraisuus olla jopa haitaksi yritystoiminnalle ja aiheuttaa henkistä laiskuutta, motivaation puutetta, kun ei ole "pakko" raataa niska limassa jokapäiväisen leipänsä eteen?

Toisinaan tosiaan tuntuu, että suhtaudun oman firmani pyörittämiseen liiankin kevyesti, otan sen mielenkiintoisena harrastustoimintana. Entä jos tosiaan voittaisin lotossa vaikka sen 9 miljoonaa, riittäisikö motivaatio pienyrityksen asioihin paneutumiseen..? Toisaalta, kaipaahan ihminen elämäänsä muutakin sisältöä kuin pelkkää laiskottelua ja kermavaahdossa lillumista. Numeroiden pyörittely excelissä on oikeastaan aika mukavaa, ja ihmisten välinen kanssakäyminen se vasta mukavaa onkin. Perheen sisäinen budjetti on saatu tasapainoon tiukalla talouskurilla ja ikiaikaisella ymmärryksellä siitä tosiasiasta, että menojen on ainakin pitkällä aikavälillä pysyttävä aina tuloja pienempinä - samat periaatteet pätevät pitkälti yritystoiminnassakin. 

Ainahan sitä elämäänsä jotain uutta haastetta hakee, muodossa tai toisessa, ehkäpä sitä lottovoittajanakin vaan olisi tyytyväinen, kun voisi huoletta asettaa vielä Alma Touriakin suuremmat vakuudet Kuluttajavirastolle, vaikka valmismatkaliikevaihto kasvaisikin kuinka suureksi ;-)? Jotenkin sitä vaan on oppinut peilaamaan elämäänsä kuluneiden viimeisten vuosien aikana matkailun sateenkaarilasien läpi. Ja samalla tavalla ne lottovoittajankin chakrat ajoittaista puhdistusta kaipaavat kuin tällaisen tavallisen pulliaisenkin; rauhoittumista, relaamista, puolukoita ja kukkasipuleita, kortin pelaamista perheen kanssa. Juups, kyllä jutuista huomaa, että viikonloppu lähestyy...

Viime viikolla vietettiin Suomessa ensimmäistä kansallista etätyöpäivää. Minulla etätyöpäiviä on viikossa yleensä ainakin pari kappaletta, jo pelkän polttoaineen säästönkin takia. Nykyisten tietoliikenneyhteyksien aikakaudella lähes kaikki työt hoituvat kotinurkistakin käsin; tosin tämä edellytti minun tapauksessani yrityksen puhelinoperaattorin vaihtoa, meidän notkossamme kun eivät kunnolla kuulu kuin sen nimenomaisen operaattorin puhelut, jonka tukiasema sijaitsee muutama sata metriä talomme nurkalta järven toisella puolella. Pätevän, marginaaliverotukseen perehtyneen kirjanpitäjänkin löysin melkein kotikulmilta; vero-, palkanlaskenta- ja muut kirjanpidolliset asiat hoituvat samalla reissulla kuin tyttären vienti pianotunnille.

Ja loppuun vielä mainospläjäys: Finostrov Oy on nyt läsnä niin uusissa toimitiloissaan Yliopistonkatu 26:ssa Jyväskylässä (jota asiaa juhlistettiin tietenkin venäläiseen tapaan suomalaisittain sovellettuna - ei nyt ihan shampanjalla ja kaviaarilla, mutta kirjolohenmädillä ja kuohuviinillä kuitenkin), kuin myös uudenuutukaisilla nettisivuillaan sekä sosiaalisessa mediassa (YouTube, Vkontakte). Aiemmin puhuttu henkinen laiskuus on itselläni iskenyt ainakin henk.koht. somen käytön suhteen, Facebookiin ei juuri tule päivityksiä laiteltua muusta kuin ammatillisesta perspektiivistä...