Gadgetissa oli virhe

perjantai 13. toukokuuta 2011

Jännitystä ilmassa

Sisällä kuplii. Sydän hakkaa, uni ei tule. Jännittää, mutta hyvällä tavalla. Elämä on kantamassa minua jälleen uusiin haasteisiin. 


Huh huh, raskas ja stressaava viikko takana. Vihdoinkin istuin alas ja keskityin matkailu-palvelujen markkinointiviestinnän ja tuotteistamisen näyttötehtävien kirjoittamiseen. Uskomatonta, miten  vaivalloista omien tekemistensä analysointi voikaan olla! Itse tarinapolun käsikirjoittaminenhan oli kuin satua vaan (aiheestakin johtuen ;-)), mutta kun tuotetta piti alkaa miettiä laajemmin toimialan trendien ja näkymien taustaa vasten ja kertoa, miten nämä huomioidaan ja hyödynnetään tuotteistamisessa ja mitkä lait ja säädökset vaikuttavat tarina-polun toteuttamiseen, meinasikin tulla tenkkapoo. Mutta tehty on joka tapauksessa ja arvioijille lähetetty - ja nyt ei muuta kuin odotellaan tutkintotilaisuutta ja viimeistä tuomiota... 


Kaiken kaikkiaan tuntuu kuitenkin hyvältä saada tämä opintoprojekti pian päätökseen. Viimeinen ponnistus on vielä koulun omat matkailumessut, sitten pieni kesäloma ja kohti uusia haasteita... Ja millaisia - pelkkä ajatus saa elimistön kääntymään ylösalaisin. Minkäs teet - tunneihminen elää odotuksenkin läpi koko kehollaan. 


Olen jo jonkin aikaa nähnyt unia uuteen vaiheeseen siirtymisestä ja jostain elämääni tulevasta hyvästä (rahasta?), en minään selkokuvina, mutta symboleina joiden olen tiennyt olevan merkityksellisiä (laivamatkoja, vauvoja kakkaamassa - no nyt tiedän että monia alkoi naurattaa ;-))). Kun minulta on kysytty, mitä aion tehdä valmistuttuani, olen vastannut hymyssä suin: "En tiedä". Ei minun ole tarvinnut tietää, vastaus tulee kun sen aika on. Ja nyt näyttää siltä että se on tullut - ja se tuntuu niin oikealta. Pois väliportaasta kohti omaa tuotantoa - niin mielenkiintoista ja haasteellista! Täältä tullaan, opintojen jälkeinen elämä!!!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Valoissa ja varjoissa

Tarkkaile huomiosi keskittämistä hetkestä toiseen. Jokaisella ajatuksella, sanalla, tunteella ja teolla lisäät joko valoa tai varjoja maailmaan.


Facebookissa liikkuu paljon täysin turhanpäiväisiä kiertäviä tilapäivityksiä, joita pyydetään syystä jos toisestakin laittamaan omalle seinälle. Useimmiten jätän noudattamatta kehotusta, mutta erään syöpää koskevan päivityksen tullessa vastaan tein poikkeuksen. Asia oli kipeän ajankohtainen; parikin sukulaistani taistelee tällä hetkellä syöpää vastaan, heistä läheisin rakas kolmevuotias veljentyttäreni. Kummitätini olen jo aikoinaan syövälle menettänyt, ja hän ei todellakaan luovuttanut helpolla, kamppailu elämän ja kuoleman välillä kesti vuosia.


Sitä niin helposti itkee ja surkuttelee omia henkisiä ja fyysisiä vaivojaan. Ja ovathan ne sillä hetkellä todella pahasti elämänlaatua huonontavia, mielelläänhän sitä antaisi migreeninsä pois tai ne nuoruuden angstiset vuodet jolloin sai päänsä sekoitettua totaalisesti. Kaikista varjon vuosista ja pimeistä hetkistä huolimatta voin kuitenkin tänä päivänä sanoa: Minä elän! Tuntuu kuin olisi päässyt lähes paratiisiin, kun iänikuiset niskakivut ja päänsäryt, joihin mikään lääke ei purrut, vihdoin diagnosoitiin o i k e i n ja sain täsmälääkityksen joka auttaa. Kaikkiin elämän vammoihin ei toki rohtoa ole löytynyt, mutta selviytymiskeinonsa kuitenkin. Elämä on kantanut paitsi minua niin myös juuri minulle räätälöityä työkalupakkia. 


Emme pysty useinkaan poistamaan henkistä tai fyysistä kipua omasta saati toisten elämästä, ja liian harvoin saamme vastauksen kysymykseen "Miksi?". Jotain voimme kuitenkin tehdä: suunnata ajatuksemme varjojen sijasta valoon. Kun mieli menee edellä, ehkä kehokin seuraa perässä... ainakin haluan uskoa niin...